Arvosteluja

HÄIKÄISEVÄÄ CHOPINIA

Konsertti 2. 4. 2005 Euran seurakuntasalissa. Timo Latonen, piano. Säveltäjät: Chopin, Madetoja, Palmgren, V. Raitio ja Schumann. Järjestäjät: Euran kulttuuritoimi ja seurakunta.

Pianisti Timo Latosen pianoresitaali muistokonserttien sarjassa jää mielen perukoihin yhtenä puhuttelevimmista. Viime vuosisadan kaksikymmentäluvun taitteessa syntyneistä suomalaisista pianosarjoista kuultiin ensimmäiset osat: Väinö Raition Neljästä värirunoelmasta pianolle, opus 22, osa Haavan lehdet, Madetojan kolmiosaisesta Kuoleman puutarha -sarjasta, opus 41, nro 1, ja Palmgrenin kolmikohtauksisesta Nocturnesta, opus 72, osa Tähdet tuikkivat.

Teknisesti vaativa Haavan lehdet -runoelma tavoitti Raition modernin sävelkielen. Tonaalisuudesta irrottautuva ja rytmisesti tahtilajeissaan vaihteleva teos väreili impressionistisena. Kuoleman puutarha –improvisaation alun kolkkojen akordien jälkeen sisäänpäin kääntyneisyys hellitti paikoitellen ja seestyneen murheen tunnot pyrkivät kohti valoa. Palmgrenin Nocturnen ensimmäinen osa henki toivorikasta elämää. Timo Latosen tekninen valmius on tarmokkuudessaan häikäisevää.

Konsertin taiteelliseksi huipennukseksi kasvoi Chopinin Surumarssisonaatiksi kutsuttu, b-molli-sonaatti, opus 35. Sonaatti on pianistien käsissä puhki soitettua materiaalia ja surumarssi-osasta on olemassa lukuisa joukko sovituksia erilaisille soitinkokoonpanoille. Se, miksi juuri tämä esitys jää mieleen monien joukosta, johtuu konsertin alkusysäyksestä, läheisen muistolle. Läheisen poismeno on tapahtunut taiteilijalle vuosi sitten, joten teoksen osien erilaiset tunnelmat ovat saaneet loksahtaa paikoilleen kuukausien myllerrysten jälkeen. Gravea seuraavassa liikkuvammassa jaksossa Latonen keskitti täyden arsenaalin romanttisten ainesten vyöryessä hehkuvina. Scherzon tykityksessä unohtui osan tempomerkinnän loppuosa Nopeasti,mutta ei liikaa, kokonaisuuden siitä kärsimättä. Surumarssin marssirytmi eteni musikaalisuudessaan vääjäämättömänä. Väliosan trillit soivat loisteliaina osan selkeän hahmotuksen häiriintymättä. Puolitoistaminuuttinen Finaali muodosti pyörteitä ahdistuksesta vapaana.

Konsertin miinukseksi voi lukea päätösnumeron jääminen torsoksi. Teema ja ensimmäinen muunnelma Schumannin Geistervariatioista oli äkkipysähdys. Koko teoksen esittäminen olisi vaatinut prosessin keskeyttämisen ja väliajan lisäämisen ohjelmaan.

© Kaija Huida (Satakunnan Kansa 4.4.2005)

SISYFOKSEN MYYTTI JA MUSIIKKI

Pianisti Timo Latosen ensikonsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa. –Chopin, Brahms.

Pianisti Timo Latonen on selvästi löytänyt omimman alueensa ja ohjelmistonsa Frédéric Chopinin musiikista, johon hän keskittyi myös ensikonsertissaan. Latosen vankka Chopin-näkemys kävi parhaiten ilmi f-molli-balladissa, jonka laajoissa käänteissä tulkinta kimpoili luontevasti lempeästä alakulosta tuliseen jyrinään. Samoin ensimmäiseksi kuultu h-molli-scherzo ja ohjelman päättänyt Poloneesi-fantasia etenivät tasapainoisesti. Hieman pienimuotoisemmat nokturnit ja masurkat puolestaan hahmottuivat ehjinä luonnekappaleina.

Chopinin soljuvan pianotaiteen rinnalle Latonen asetti Johannes Brahmsin Paganini-variaatiot, jotka ovat paljon ankarammalla kädellä veistettyjä. Niccolò Paganinin kapriisin nro 24 teema on innoittanut lukuisia säveltäjiä laatimaan muunnelmasarjoja, mutta Brahmsin variaatiot ovat varmasti vaativimpien joukossa. Brahmsin teoksessa pianisti vierittää isoa järkälettä aina vain uudestaan saman kukkulan huipulle: pohja pysyy samana, mutta haaste on joka kerralla uusi, kun säveltäjä vaatii milloin sikamaisen monikerroksisia tekstuureja, milloin koko koskettimiston kattavaa rekisterileikkiä.

Kuten Chopinin teoksista, Timo Latonen löysi Brahmsin asettamasta haasteesta selvästi tekemisen iloa.

© Samuli Tiikkaja (Helsingin Sanomat 18.1.2007)

EN FASCINERANDE CHOPIN-PIANIST

Timo Latonen, piano. Chopin, Brahms. Debutkonsert i Sibelius-Akademins konsertsal 16.1.

Hösten 2005 tog sig pianisten Timo Latonen till Chopin-tävlingen i Warszawa; det är en prestation i sig att klara gallringen till denna prestigefyllda tävling där unga pianisters färdigheter att framföra Frédéric Chopins pianoverk mönstras. Även om Latonen inte hörde till de prisbelönta fick han mycket beröm för att vara en mogen och intressant Chopin-interpret som har ett naturligt förhållande till pianomästarens tonspråk.

Då var det lika naturligt att Chopin var en hörnpelare på Latonens debutkonsert. Mycket riktigt visade det sig att han har ett både personligt och noga analyserat förhållande till de olika kompositionstyper Chopins stycken rör sig med, som scherzo, nocturne, ballad, mazurka och polonäs - om några av de extremt tätt koncipierade preludierna dessutom varit med på programmet hade paletten varit nästan fulländad.

I h-mollscherzot lät Latonen en påtagligt dramatisk, nästan aggressiv ansats i ytterdelarna inrama den rofyllt klingande polska julsången i mellandelen. I två nocturner var bågen den omvända med en rörlig mellandel mellan lugna ytterdelar, och de fick ett tyngdlöst klingande uttryck, inte en "nattlighet" i en traditionell och klichémässigt melankolisk bemärkelse över sig.

I f-mollballaden och polonäs-fantasin i Ass-dur sökte Latonen den inre, musikaliskt abstrakta berättelse som finns i Chopins längre stycken, och skickligt skapade han en förväntning om något som komma skall i de aningsfullt klingande brutna ackorden i början av det senare stycket. I tre mazurkor trädde rytmen fram som en central parameter, och här var uttrycket elegant stiliserat som styckena varit en reflektion över de ursprungliga danser som är modell för dem.

Latonen framkallar en fascinerande klang; den är både varm och aningen distanserad som om en känsla eller stämning skulle närma sig från fjärran. Han har sinne för sångbarheten, cantabilet i Chopins melodier, och utformar samtidigt de enskilda stämmorna distinkt. Han finner balansen mellan struktur och uttryck, logik och känsla.

Mellan Chopinvarven framförde Latonen Johannes Brahms Paganini-variationer, som är ett variationsverk över ett stycke som redan i sig består av variationer av ett tema. Här framlade Latonen stor virtuositet parad med klanglig briljans, men uttrycksmässigt nådde han inte till samma nivå som i Chopins stycken.

I programbladet gör Latonen en grundlig, för att inte säga akademiskt omständlig verkpresentation. Han ger uttryck för sin kunskap också skriftligt, men på den verbala nivån borde han rensa bort begreppsmonster som "nocturnebeteckningspraxis" och använda sig av ett smidigare språk.

"Podobali mi się też Fin Timo Latonen, Kanadyjczyk Dmitri Levkovich czy Igor Lovchinsky z USA, choć każdy z nich w różnych aspektach i wymiarach sztuki…

Bardzo zaciekawił mnie 28-letni pianista fiński Timo Latonen. Ogromnie ciekawy, jego sztuka i rozumienie muzyki wywarły na mnie wielkie wrażenie. Skupienie na jeszcze wyższym stopniu wtajemniczenia niż np. u Rosjanki. Bardzo dobre Scherzo h-moll, głęboko przemyślane i ciekawe dwa nokturny, znakomita Ballada f-moll z potężną, robiącą wielkie wrażenie - kulminacją. Niestety, mało ciekawy był walc, także druga etiuda, sporo było też poważnych bardzo usterek technicznych. Tym niemniej, jest to pianista skupiający na sobie uwagę, dający nam wiele muzyki i własnych przemyśleń z nią związanych, a to zawsze ma swoją cenę."

Mieleen painuivat suomalainen Timo Latonen, kanadalainen Dmitri Levkovich ja Igor Lovchinsky USA:sta, vaikkakin jokainen eri aspektista ja eri mittakaavassa...

Mielenkiintoa herätti 28-vuotias suomalaispianisti Timo Latonen. Valtavan mielenkiintoista; hänen taiteensa ja musiikin ymmärtämisemisensä tekivät suuren vaikutuksen. Keskittyminen musiikin salaisuuksien tasolla oli vielä korkeammalla tasolla kuin venäläisellä. Erittäin hyvä Scherzo h-molli, syvästi ajatellut ja mielenkiintoiset kaksi nokturnoa, erinomainen Balladi f-molli mahtavalla, suuren vaikutuksen tehneellä kulminaatiolla. Valitettavasti valssi ei ollut mielenkiintoinen ja toisessa etydissä oli teknisiä ongelmia. Kuitenkin hän on pianisti, joka pakottaa kiinnittämään huomiota, joka antaa paljon musiikkia ja omia ajatuksia musiikin kanssa yhteydessä, ja se maksaa aina oman hintansa.